Maaseudulla kyläkauppa on tärkeä lähipalvelujen ylläpitäjä niin kesävieraille kuin haja-asutusalueen asukkaillekin. Kyläkauppojen ongelma on kuitenkin se, että yhä harvempi pitää niitä ensisijaisena päivittäistavaroiden hankintapaikkana. Vaikka kyläkauppa pitäisi yllä laajaa valikoimaa, sen on vaikea kilpailla hinnalla, vapautuneilla aukioloajoilla ja muiden liikkeiden synergiaedulla.

Vielä vuonna 2002 Suomessa oli yli 700 kyläkauppaa mutta seuraavan kymmenen vuoden aikana niiden määrä väheni puoleen. Vähenemistahti on ollut yli 30 myymälää vuodessa. Viime vuonna kyläkauppoja oli jäljellä enää 241. Kysymys on siis todella uhanalaisesta kaupan lajista.

Maaseudulla on myös muita pieniä kauppoja, jotka moni mieltää kyläkaupoiksi. Valtakunnalliseen kyläkauppapäivään osallistuu noin 950 pientä myymälää.

Pienten myymälöiden merkitys kaupan volyymeissä mitattuna on häviävän pieni. Suomessa on noin 3000 täyden valikoiman päivittäistavaramyymälää, joista 1500 myy 90 % kaikesta myynnistä. Lisäksi S-ryhmä, K-ryhmä ja Lidl kattavat 93 % Suomen päivittäistavarakaupasta. Kyläkaupat toimivat siis marginaalin marginaalissa.

Kyläkauppojen liikevaihto onkin laskenut jo pitkään. Kyläkauppojen päivittäistavaramyynti oli vuonna 2015 137 milj.€ eli noin 480 000 € / myymälä. Kesäasukkaiden rooli on yleensä merkittävä ja kesäkuukausien liikevaihto voi olla puolet koko vuoden myynnistä.

Autolla kätevästi kyläkaupan ohi

Mikä sitten vei kyläkaupat marginaaliin, vaikka jokainen maalaiskylä asukkaineen varmasti haluaisi sellaisen?

Jos katsomme viime vuosisadan lopulle, on merkittävin muutos asukkaiden kaupan valintaan tullut autokannan kasvun myötä. Kuntakeskusten kaupat ja marketit kasvattivat kokoaan ja valikoimiaan, eivätkä pienet kyläkaupat pystyneet hintakilpailuun. Asukkaat äänestivät kukkaroillaan. Kyläkauppojen rooli muuttui päivittäistavaraostoksia täydentäväksi kaupaksi.

Uudempi kyläkauppojen käyttöä vähentänyt tekijä on ollut työmatkapendelöinnin lisääntyminen maaseudulta kaupunkeihin, jolloin päivittäistavaraostokset hoidetaan yhä useammin työmatkan yhteydessä. Myös maalta kaupunkiin muutto jatkuu edelleen ja harventaa kyläkauppojen asiakaskuntaa kannattavuusrajan alapuolelle.

Ja viimeisin niitti tulikin sitten vuonna 2016, kun kaupan aukioloajat vapautettiin. Aikaisemmin alle 400 m² kaupat saivat markkinaetua iltojen ja viikonloppujen aukiololla, mutta nyt sekin etu on poissa. Yleensä muutaman työntekijän voimin ylläpidetty kyläkauppa ei voi laajentaa aukioloaikojaan pitkälle iltaan tai olla auki viikon jokaisena päivänä.

Eikä palvelujen katoaminen ole enää pelkästään kylien ongelma. Kaupan rajuna jatkuva keskittymiskehitys, maaseudun väestön vanheneminen ja nettikaupan yleistyminen ovat hälyttävällä tavalla vähentäneet kauppoja myös maaseudun pikkukaupungeista ja kuntakeskuksista. Palvelujen karkaaminen yhä kauemmaksi on koko yhteiskuntaa ravisuttava ongelma.

Toiveikkaana voidaan kuitenkin kysyä, ovatko nyt jäljellä olevat 241 kyläkauppaa löytäneet sellaisen roolin ympäristössään, että vähenevä trendi olisi vihdoin taittunut. Pellervon taloustutkimuksen tekemän selvityksen mukaan näin ei ole, vaan jäljellä olevista kaupoista 25 % harkitsee lopettamista seuraavan viiden vuoden aikana.

Asiakasuskollisuus on elinehto

Asiakasuskollisuuden parantamiseksi ja laajentamiseksi lähes kaikki kyläkaupat tarjoavat täydentäviä palveluja. Yleisimpiä ovat käteisnosto, veikkaus, posti, apteekkipalvelut, kotiinkuljetus, matkahuolto, kalastusluvat sekä bensan tai nestekaasun myynti. Yllättävän monesta kyläkaupasta löytyy myös pieni kahvila tai lounasravintola, joka toimii samalla luontevana kyläläisten kohtauspaikkana.

Kesäasukkaat ovat monen kyläkaupan olennaisimmat ylläpitäjät, ja osa kaupoista onkin auki vain kesällä. Tällöin valikoima on tärkeää aina sisustustavaroista lähiruokatuotteisiin. Joistain kyläkaupoista saakin kaikkea ja sitä mitä ei ole, tilataan. Tällöin asiakas ei yleensä lähde läheiseen kuntakeskukseen etsimään tarvitsemaansa ja samalla tekemään siellä myös muita ostoksiaan.

Kyläkaupalla voi olla iso merkitys myös kylän kiinteistöjä myytäessä. Asuinalue on ihan eri, jos lähimpään kauppaan on muutama sata metriä kuin yli 20 kilometriä. Kauppa ei kuitenkaan säily ilman, että siellä käydään.

Kyläkaupasta oman kylän monipalvelukeskukseksi

Kyläkaupan rooli yhteiskuntapoliittisesti tärkeänä maaseudun palveluiden ylläpitäjänä on ymmärretty Sipilän hallitusta myöten. Valtioneuvoston ruokapoliittisessa selonteossa vuodelta 2017 edellytetään kyläkauppojen toimintaedellytysten parantamista. Muutama vuosi sitten päättyneen Kyläkaupasta yksityisten ja julkisten palveluiden käyttöliittymä -hankkeen tavoitteena oli uudistaa kyläkaupan toimintamallia siten, että alueiden asukkaille ja muille kyläkauppojen asiakkaille voidaan tarjota kannattavasti monipuolinen yksityisten ja julkisten palveluiden paketti. Hankkeen vetäjänä toimi Päivittäistavarakauppa ry.

Kyläkauppahankkeen keskeisin ehdotus on kuntien ja kyläkauppojen kumppanuusmalli. Mallissa kyläkauppa tuottaa esimerkiksi palveluseteleitä vastaan ateriapalveluja tai kauppakassin kotiinkuljetusta.

Toinen ehdotus koskee sääntelyn purkua ja lupien hinnoittelua niin, että esimerkiksi apteekkituotteiden välittäminen tai Alkon verkkokaupan asiamiehenä toimiminen tulisivat houkuttelevammiksi. Myös toiminnan valvontamaksuja voitaisiin alentaa.

Kolmanneksi digitalisaation hyödyntäminen nähdään yhtenä tärkeimmistä kyläkapan kilpailukykyä kehittävistä ja mahdollistavista tekijöistä. Kauppoja kannustetaan netti- ja pankkipalvelujen tarjoamiseen, ja jopa asiakkaiden opastamiseen digitaalisten palvelujen käytössä. Näin kaikkien kauppojen tarjonta saataisiin kyläkauppojen kautta myös maaseudun asukkaiden ulottuville. Hyvät nettiyhteydet ovat elintärkeät myös etätyöskentelylle, joka mahdollistaa asukkaiden säilymisen ja uusien muuttamisen maaseudulle.

Lisäksi ehdotetaan tukea kalusteiden ja tilojen tarvitsemiin investointeihin. Pellervon taloustutkimuksen selvityksessä kävi ilmi, että kyläkaupat käyttävät yllättävän vähän jo olemassa olevia yritystoiminnan kehitystukia, vaikka ne soveltuisivat hyvin toiminnan kehittämiseen.

Ja miksipä eivät kyläläiset itse olisi aktiivisia kyläkaupan uudelleen avaamiseksi? Hyvä esimerkki on Koskenpään kyläyhdistys Jämsästä, joka haki aktiivisesti uutta kyläkauppiasta ja sai paikallisen rakennusalan yrittäjän perustamaan Koskenpää Marketin. Hyvin toimeentulevalla yrittäjällä oli mahdollisuus ajatella oman kylän vireyttä ja avata kyläkauppa ilman nopeita tuotto-odotuksia. Silti jo ensimmäisten viikkojen asiakasmäärä yllätti.

Miksi kyläkaupoissa on niin vähän lähiruokaa?

Kun ajattelee kyläkaupan mahdollisuuksia, tulee mieleen suosiotaan jatkuvasti kasvattava lähiruoka. Sen edistäminen on myös osa hallituksen ruokapoliittista linjausta ja vähähiilisemmän elämäntavan keinovalikoimaa. Eikö juuri kyläkauppa olisikin luontevin paikka lähiruoan välitykseen?

Vaikka tahtoa ja kysyntää olisi, ovat kyläkauppojen myyntivolyymit kuitenkin niin pieniä, että lähituotteiden välittämisessä kuljetuskustannukset kasvavat suuriksi ja kylmäketjut tuottavat ongelmia. Pienet lähituote-erät tulisivat myös kalliimmiksi. Elinvoimaa kyläkauppaan lähiruoalla, case Kosken kyläkauppa –tutkimuksessa selvisi, että asiakkailla olisi kuitenkin halukkuutta maksaa noin 20 % enemmän lähituotteista.

Lähituotteiden myyntiä hankaloittaa myös kauppiaan vastuu myynnissä olevien tuotteiden alkuperästä ja laadusta. Suoraan tuottajalta esimerkiksi REKO-jakelun kautta ostettujen tuotteiden ei ole tarvinnut käydä läpi samaa laaduntarkkailua kuin kyläkaupan hyllystä ostettujen.

Ongelman ratkaisuksi ehdotetaan komissiokauppaa, jossa kauppias tarjoaa paikallisille tuottajille tilan, jossa tuottajat itse vastaavat tuotteistaan, mutta kyläkauppias rahastaa ja ottaa provision tästä palvelusta.

Häviävätkö kyläkaupat Suomesta?

Puhelinhaastattelussa Kyläkauppahankkeen projektipäällikkö, johtaja Ilkka Nieminen Päivittäistavarakauppiaat ry:stä ennustaa, että kyläkauppoja ei kohta enää ole, ellei poliittista tahtoa löydy kyläkauppojen tukemiseen. Lisäksi monen kirkonkylän pienet kaupat ovat samalla tavalla häviämässä. Kyläkauppojen elvyttämiseksi suunniteltuja kuntien ja kyläkauppojen kumppanuushankkeita ei ole käynnistynyt niin kuin toivottiin. Nieminen pitääkin hallituksen lisätalousarvioon osoitettua määrärahaa tärkeänä aktivoijana ja positiivisena signaalina.

Maatalouden elinvoimaisena pitämiseksi osoitettiin miljoonaa euroa Kyläkaupat monipalvelukeskuksiksi –kokeiluhankkeelle, jolla pyritään selvittämään keinoja, joilla palveluiden säilyminen ja uudistaminen maaseutualueilla, lähellä palveluita käyttäviä asukkaita voitaisiin turvata.

Niemisen mukaan myös sääntelyn purussa edetään valitettavan hitaasti. Apteekkareiden kannustimet puuttuvat, eivätkä Alkon verkkokauppatoiminnat ole kehittyneet kyläkaupoille houkutteleviksi. Lisäksi Päivittäistavarakauppiaat ry toivoo, että valvontamaksujen kohtuullistaminen etenisi käynnissä olevan elintarvikelain uudistuksen yhteydessä.

Nieminen painottaakin suoran tuen merkitystä asutun ja viihtyisän maaseudun edistämisessä. Esimerkiksi Ruotsi on viime vuosina myöntänyt 3,4 milj.€ vuodessa toimintatukea kyläkaupoille, ja kaksinkertaistanut tuen vuosille 2018 ja 2019. Vasta tällainen tahtotila voi pelastaa myös Suomen kyläkauppaverkoston, johon on syytä laskea mukaan myös kirkonkylien pienet kaupat.

Neuvotteleva virkamies Christell Åström Maa ja metsätalousministeriöstä on samoilla linjoilla ja muistuttaa, että kyläkaupan arvo maaseudun elinvoimatekijänä on monta kertaa myyntivolyymiä suurempi. Jos kyläkauppa kuolee, katoavat sen mukana yleensä myös posti, matkahuolto ja muut palvelut. Siksi myös ministeriössä ollaan kiinnostuneita Ruotsin mallin soveltuvuudesta Suomeen, vaikka samanlaisia määrärahoja ei olekaan käytettävissä. Kyläkaupasta monipalvelukeskukseksi -kokeiluhankkeen sisältöä valmistellaan parhaillaan ja tavoitteena on avata määrärahahaku jo ensi kevääksi.

Teksti: Mariitta Vuorenpää

Kuva: Osma Naukkarinen

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Elonkehän numerossa 4/18.